Avainsana-arkisto: tyttökirjat

Kauniita kansia, osa 2

 

Viime viikko oli raskas. On aina mielenkiintoista aloittaa uusi työ, mutta se vie myös voimia uskomattoman paljon. Uusia ihmisiä, uudet tilat, toiset tavat… Ja se teinien aiheuttama meteli! Illalla sitä ei sitten jaksakaan muuta kuin lojua sohvalla ja lukea jotain erittäin kevyttä kirjaa. Saa nähdä tuleeko opinnoista mitään. 

Selailin taas ajankulukseni kirjahyllyä ja löysin taas muutaman kirjan, joissa on erikoisen hienot kannet. Kaksi niistä on tämän kesän ostoksia, kaksi muuta vanhempia. Otavan Tyttöjen kirjasto -sarja vain jatkuu… Omistan muuten ne kaikki, niitä on yhteensä noin sata. Keräämisessä meni noin kuusi vuotta. Tämä kansi on erityisen viehättävä, kirja on muutenkin hauska vaikkakaan ei mieleenjäävä.

 

Eri kiva tyttö

Harriet Clayhills: Eri kiva tyttö

 

Pidän paljon myös Margit Ravnin kirjoista. Ylipäänsä pohjoismaiset 20-30-luvuilla kirjoitetut kevyet romaanit ovat varsin hyviä. Muita suosikkejani tässä sarjassa ovat Gunnar Widegren ja Sigrid Boo. Myös kannet ovat näissä useimmiten onnistuneita.

 

Me virkatytöt

Margit Ravn: Me virkatytöt

 

Seuraavasta kirjasta en tiedäkään paljon mitään: se on niitä harvoja kirjoja, joita olen ostanut melkein pelkästään kannen perusteella (tai oikeastaan selkämyksen, sen näin ensimmäisenä ja ihastuin). Toki takakansikin lupaili hyvää, joten uskon että ostoksestani on muutakin kuin esteettistä iloa. 

 

Guy de Maupassant: Mont-Oriolin kylpylä

Guy de Maupassant: Mont-Oriolin kylpylä

 

Viimeiseksi laitan tähän lapsuuteni suosikin, Laura Sointeen satukirjan. Ihailin tätä jo silloin, kun en vielä osannut lukea. Muistaakseni en antanut äidin myöskään lukea tätä ääneen, koska kuvat olivat niin pelottavia, etten halunnut kuulla tarinoita. Hieman myöhemmin kyllä ihastuin myös itse satuihin, vaikka ne olivatkin kovin synkkiä. 

 

Laura Soinne: Satuja

Laura Soinne: Satuja

 

Hän näki pöydällä pienen tuikkulampun. Sen vieressä olis suuri valkoinen pääkallo.

Hän näki pöydällä pienen tuikkulampun. Sen vieressä oli suuri valkoinen pääkallo.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): kirjat, kirpputorilöytöjä, taide

Rikkaudesta

Nopeastipa tilanteet muuttuvat. Vielä torstaina olin köyhistä köyhin, odottaen koulujen alkua ja mahdollisia sijaisuuksia. Tarvittiin vain erään tuttavan statusmerkintä facebookissa, nopea yhteydenotto, puhelu, vararehtorin tapaaminen ja hups! seuraavana päivänä varmistui seitsemän viikon pituinen sijaisuus eräässä helsinkiläisessä koulussa. On ihana aloittaa syksy jollain varmalla ja pysyvällä asialla: ei epämääräisiä hajanaisia tenttiinlukuja, sijaisuuksia silloin tällöin, vaan tietty tehtävä, aikataulutetut päivät ja paljon mukavaa tekemistä. Ja tämähän tietysti kuulostaa aivan erilaiselta kuin jokin aika sitten kirjoittamani juttu Köyhyydestä…

Palkka on hyvä, itseasiassa epäpätevän opettajan palkka. Sen voi jokainen googlata, jos välttämättä haluaa tietää. Summa on niin suuri, etten ole koskaan tienannut niin hyvin. Perjantaina, kun palasin koululta, kiertelin vaate- ja sisustusliikkeissä ihmetellen ihania tavaroita joita voisin ostaa. Indiskassa oli vaikka mitä mukavaa, samoin Bijou Brigittessä ja Suomalaisessa Kirjakaupassa. Akateemiseen en ole vielä uskaltautunut… No, toki olen kuumeisesti pohtinut myös uutta tehtävääni. Pitää miettiä ja suunnitella, onneksi ensi viikko on vielä aika löysä ja maanantaikin vietetään vain opettajien kesken, suunnitellen ja syöden hyvin. Vaan olen myös miettinyt pääni puhki, mitä kaikkea voin ostaa, kun saan ensimmäisen palkkani. Kaikenlaista tulee mieleen, se ja se olisi ihanaa, tuohonkin olisi rahaa… Ilokseni ja tyydytyksekseni olen keksinyt ainoastaan yhden asian, jonka haluan. Olen suunnitellut sen hankkimista koko kesän, mutta 25 euroa kirjasta on ollut aivan liikaa budjetilleni. Kirja on ihana Sisko Ylimartimon kirjoittama Anna ja muut ystävämme. 

Anna ja muut ystävämmeYlimartimo kertoo kirjassaan Montgomeryn tyttökirjojen hahmoista, myös niistä vähemmän tunnetuista. Kirjassa käsitellään myös Prinssi Edwardin saarta ja sen luontoa, kulttuuria, ajankuvaa. Onneksi olen lukenut tänä kesänä Montgomeryn kirjoja englanniksi, juuri niitä, joita ei ole vielä suomennettu (vaikka ovathan Jane of Lantern Hill ja The Story Girl ilmestyneet suomeksikin, mutta niitä on vaikea löytää ja ne ovat kalliita). Marigoldin lumotun maailman sain äidiltä kesällä syntymäpäivälahjaksi, joten sen olen lukenut suomeksi. Jaksoin myös keskittyä englanninkieliseen tarinaan Patista, vaikka kesken kirjaa huomasin, että Ylimartimo on suomentanut myös sen, ja että kyseinen kirja ilmestyy nyt syksyllä. Olen myös suunnitellut Montgomeryn päiväkirjojen ja elämäkerran hankkimista, mutta niitä on vaikea löytää edes Amazonista kohtuuhintaisina.

Olen iloinen, että sain hyvän työn ja hyvää palkkaa siitä. Olen myös iloinen siitä, että ainoa asia, jonka todella haluan niillä rahoilla ostaa, on kirja. Sijaisuus ei kestä kovin kauaa, ja sitten on taas aikaa opiskella hiljalleen, vaellella ympäriinsä ja tutkia sisäpihoja. Voin myös kiertää kirpputoreilla ja kenties ostaakin jotain hauskaa, sellaista mikä ei ole ehdottoman tarpeellista. On ihana suunnitella kaikkea mitä voi hankkia, mutta ihanampi on kuitenkin huomata, ettei tarvitse ostaa mitään, ellei todella halua ja tarvitse.

1 kommentti

Kategoria(t): kirjat, raha, yleistä pohdintaa

Kauniita kansia

Rakastan kirjoja, erityisesti vanhoja ja kauniita. Toki sisältö on se tärkein, mutta silti sykähdyttää löytää kirja, jonka pelkästä katselemisesta saa paljon iloa ja hyvää mieltä. Pari päivää sitten löysin yhden hauskimmista kansista, mitä vastaan on tullut. Sisällöstä en osaa sanoa vielä mitään, mutta takakannessa kirjaa kuvataan leikilliseksi romaaniksi. Kevyttä kesälukemista, siis. Sääli, ettei mamselli-sanaa enää juuri käytetä. Siinä on mielestäni jotain todella kuvaavaa.

Helena-mamsellin kolmas kosija

Helena-mamsellin kolmas kosija

 

Kas tässä myös pari vanhempaa löytöä. Keräilen vanhoja tyttökirjoja, ja useimmiten niissä on mitä ihanimpia kansia. Tämä Rauni Karhian ”Musta Pekka” on yksi parhaista, kuva onkin Martta Wendelinin tuotantoa. Monet näistä vanhoista tyttökirjoista ovat myös hämmästyttävän laadukkaita: vain harva on ollut todella sisällyksetöntä ja yksitoikkoista tekstiä. 

"Musta Pekka"

"Musta Pekka"

 

Viimeisenä jonkinlainen harvinaisuus: J.R.R. Tolkienin Lohikäärmevuori Tove Janssonin kuvittamana. Lohikäärmevuorihan on sama kirja kuin Hobitti eli sinne ja takaisin, mutta suomennos on eri. (Ja huonompi, jos saan sanoa. Esimerkiksi Bilbo Reppuli on tässä kirjassa Kalpa Kassinen, hobitit hoppeleita). Kuvitus on kuitenkin niin ihastuttavaa, että selailen sitä samalla, kun luen sitä toista ja tunnetumpaa suomennosta. 

Lohikäärmevuori

Lohikäärmevuori

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirjat, kirpputorilöytöjä, taide