Avainsana-arkisto: kiire

Rikkaudesta

Nopeastipa tilanteet muuttuvat. Vielä torstaina olin köyhistä köyhin, odottaen koulujen alkua ja mahdollisia sijaisuuksia. Tarvittiin vain erään tuttavan statusmerkintä facebookissa, nopea yhteydenotto, puhelu, vararehtorin tapaaminen ja hups! seuraavana päivänä varmistui seitsemän viikon pituinen sijaisuus eräässä helsinkiläisessä koulussa. On ihana aloittaa syksy jollain varmalla ja pysyvällä asialla: ei epämääräisiä hajanaisia tenttiinlukuja, sijaisuuksia silloin tällöin, vaan tietty tehtävä, aikataulutetut päivät ja paljon mukavaa tekemistä. Ja tämähän tietysti kuulostaa aivan erilaiselta kuin jokin aika sitten kirjoittamani juttu Köyhyydestä…

Palkka on hyvä, itseasiassa epäpätevän opettajan palkka. Sen voi jokainen googlata, jos välttämättä haluaa tietää. Summa on niin suuri, etten ole koskaan tienannut niin hyvin. Perjantaina, kun palasin koululta, kiertelin vaate- ja sisustusliikkeissä ihmetellen ihania tavaroita joita voisin ostaa. Indiskassa oli vaikka mitä mukavaa, samoin Bijou Brigittessä ja Suomalaisessa Kirjakaupassa. Akateemiseen en ole vielä uskaltautunut… No, toki olen kuumeisesti pohtinut myös uutta tehtävääni. Pitää miettiä ja suunnitella, onneksi ensi viikko on vielä aika löysä ja maanantaikin vietetään vain opettajien kesken, suunnitellen ja syöden hyvin. Vaan olen myös miettinyt pääni puhki, mitä kaikkea voin ostaa, kun saan ensimmäisen palkkani. Kaikenlaista tulee mieleen, se ja se olisi ihanaa, tuohonkin olisi rahaa… Ilokseni ja tyydytyksekseni olen keksinyt ainoastaan yhden asian, jonka haluan. Olen suunnitellut sen hankkimista koko kesän, mutta 25 euroa kirjasta on ollut aivan liikaa budjetilleni. Kirja on ihana Sisko Ylimartimon kirjoittama Anna ja muut ystävämme. 

Anna ja muut ystävämmeYlimartimo kertoo kirjassaan Montgomeryn tyttökirjojen hahmoista, myös niistä vähemmän tunnetuista. Kirjassa käsitellään myös Prinssi Edwardin saarta ja sen luontoa, kulttuuria, ajankuvaa. Onneksi olen lukenut tänä kesänä Montgomeryn kirjoja englanniksi, juuri niitä, joita ei ole vielä suomennettu (vaikka ovathan Jane of Lantern Hill ja The Story Girl ilmestyneet suomeksikin, mutta niitä on vaikea löytää ja ne ovat kalliita). Marigoldin lumotun maailman sain äidiltä kesällä syntymäpäivälahjaksi, joten sen olen lukenut suomeksi. Jaksoin myös keskittyä englanninkieliseen tarinaan Patista, vaikka kesken kirjaa huomasin, että Ylimartimo on suomentanut myös sen, ja että kyseinen kirja ilmestyy nyt syksyllä. Olen myös suunnitellut Montgomeryn päiväkirjojen ja elämäkerran hankkimista, mutta niitä on vaikea löytää edes Amazonista kohtuuhintaisina.

Olen iloinen, että sain hyvän työn ja hyvää palkkaa siitä. Olen myös iloinen siitä, että ainoa asia, jonka todella haluan niillä rahoilla ostaa, on kirja. Sijaisuus ei kestä kovin kauaa, ja sitten on taas aikaa opiskella hiljalleen, vaellella ympäriinsä ja tutkia sisäpihoja. Voin myös kiertää kirpputoreilla ja kenties ostaakin jotain hauskaa, sellaista mikä ei ole ehdottoman tarpeellista. On ihana suunnitella kaikkea mitä voi hankkia, mutta ihanampi on kuitenkin huomata, ettei tarvitse ostaa mitään, ellei todella halua ja tarvitse.

1 kommentti

Kategoria(t): kirjat, raha, yleistä pohdintaa

Köyhyydestä

Tämän kesän teema on ehdottomasti ollut köyhyys. Olen kesätyötön, osittain vapaasta tahdosta. Olen juuri ja juuri saanut riivittyä rahat osuuteeni vuokrasta tekemällä kotimetsässä ja mummolassa metsänistutusta ja pinoamalla halkoja. Suurin osa kesästä on kuitenkin ollut vapaata. Käyttörahat olen saanut myymällä vanhoja tavaroitani ja vaatteitani.

Tulen vähällä toimeen. Arvioisin, että normaalisti talvisin ansaitsen sen verran, että vuokranmaksun jälkeen tilille jää 100-400 euroa kuussa. Vähän, ajattelevat monet. No, satanen, se on aika vähän.  200 euroa on jo ihan eri juttu. Sillä pärjään mainiosti. Syön hyvin (voin ostaa luomuakin ja satunnaisesti muuta kalliimpaa), pukeudun juuri kuten tahdon, asun Helsingin kantakaupungissa, voin käydä kahvilla ja oluella ystävien kanssa ja pystyn maksamaan puhelinlaskunkin. Näiden perustarpeiden (kyllä, keskustassa asuminen on minulle perustarve) lisäksi matkustan pari kertaa vuodessa, viimeksi kävimme Pariisissa ja Istanbulissa. 

On hämmentävää, että ihmiset pitävät esimerkiksi 1500 euron kuukausituloja vähäisinä. Omasta näkökulmastani se on huima summa, joka tekee kaikki toiveeni mahdollisiksi. Toki tämä summa on pieni silloin, jos on perhe, lapsia, auto, lemmikkejä, laina. Kyse on kuitenkin pitkälti valinnoista. Monet ikäiseni ja nuoremmat opiskelevat täyspäiväisesti, tekevät samalla töitä ja ilmeisesti tienaavatkin kohtuullisesti. Vapaa-aikana shoppaillaan ja istutaan ravintoloissa. Kaapit pursuavat tavaraa, päivät täytyy aikatauluttaa. Minä en oikein näe siinä mitään miellyttävää. Tunnen oloni rikkaammaksi kun minulla on vapaa-aikaa, aikaa jonka voin vaikka heittää hukkaan, jos siltä tuntuu. Tämän vuoksi en myöskään harrasta mitään, joka olisi aikataulutettu johonkin tiettyyn päivään ja aikaan. Toki olen kokenut myös hyvin kiireisiä aikoja, ei niitä opiskelija voi välttää. Välillä se onkin ihan mukavaa.

Kuinka sitten saan supistettua rahanmenon minimiin? Ehkä paras keksintöni on se, että jos ostan vaikkapa uuden kahvikupin (kirpparilta tietysti), vien toisen omasta kaapista pois, useimmiten sen, josta pidän vähiten. Astioiden määrä on siis vakio. Tämä takaa sen, että ostan ainoastaan tavaroita, jotka ovat mukavampia kuin ne, mitä minulla jo on. Tällä tavoin esimerkiksi juuri astiastot pysyvät tuoreina ja jännittävinä. Näin ei myöskään tule oloa, että minulla on ollut nuo samat asiat jo vaikka kuinka kauan ja ehkä pitäisi ostaa jotain uutta… Näin ei tule tehtyä epäonnistuneita heräteostoksia. Astioiden määrä meillä pidetään sellaisena, että kun kaikki on tiskikoneessa, on astiakaappi lähes tyhjä. Samoin toimin myös vaatekaapin suhteen, käyn sitä säännöllisesti läpi ja poistan vaatteet, joita en ole käyttänyt yli vuoteen. Osan vaatteista teen itse. Säästän ainoastaan sen, mikä on minulle todella tärkeää. En käy juurikaan elokuvissa (paitsi Orionissa). Ostan mieluummin kallista kuin halpaa. Tulen onnellisemmaksi euron kirjasta kuin kympin hameesta. En hanki uutuustuotteita. En osta turhia elintarvikkeita ja päivittäistavaroita, kuten limsaa, sipsejä, erikoistehojogurtteja ja talouspaperia. Leivon paljon. En omista kuin yhden hoitoainepullon kerrallaan. En osta alennusmyynneistä, ellen tarvitse juuri sitä tuotetta juuri sillä hetkellä. Olen käyttänyt samaa kännykkää kuusi vuotta (ja kerran jopa tiputtanut sen järveen).

Kirjahylly taitaa olla kotimme ainoa paikka, joka on pyhä ja koskematon köyhimpinäkin aikoina. Kirjoja meillä on jo tuhat, ja jokainen niistä tärkeä.

tilanjakaja

Tilanjakaja

Jätä kommentti

Kategoria(t): raha, yleistä pohdintaa