Viime viikko oli raskas. On aina mielenkiintoista aloittaa uusi työ, mutta se vie myös voimia uskomattoman paljon. Uusia ihmisiä, uudet tilat, toiset tavat… Ja se teinien aiheuttama meteli! Illalla sitä ei sitten jaksakaan muuta kuin lojua sohvalla ja lukea jotain erittäin kevyttä kirjaa. Saa nähdä tuleeko opinnoista mitään.
Selailin taas ajankulukseni kirjahyllyä ja löysin taas muutaman kirjan, joissa on erikoisen hienot kannet. Kaksi niistä on tämän kesän ostoksia, kaksi muuta vanhempia. Otavan Tyttöjen kirjasto -sarja vain jatkuu… Omistan muuten ne kaikki, niitä on yhteensä noin sata. Keräämisessä meni noin kuusi vuotta. Tämä kansi on erityisen viehättävä, kirja on muutenkin hauska vaikkakaan ei mieleenjäävä.

Harriet Clayhills: Eri kiva tyttö
Pidän paljon myös Margit Ravnin kirjoista. Ylipäänsä pohjoismaiset 20-30-luvuilla kirjoitetut kevyet romaanit ovat varsin hyviä. Muita suosikkejani tässä sarjassa ovat Gunnar Widegren ja Sigrid Boo. Myös kannet ovat näissä useimmiten onnistuneita.

Margit Ravn: Me virkatytöt
Seuraavasta kirjasta en tiedäkään paljon mitään: se on niitä harvoja kirjoja, joita olen ostanut melkein pelkästään kannen perusteella (tai oikeastaan selkämyksen, sen näin ensimmäisenä ja ihastuin). Toki takakansikin lupaili hyvää, joten uskon että ostoksestani on muutakin kuin esteettistä iloa.

Guy de Maupassant: Mont-Oriolin kylpylä
Viimeiseksi laitan tähän lapsuuteni suosikin, Laura Sointeen satukirjan. Ihailin tätä jo silloin, kun en vielä osannut lukea. Muistaakseni en antanut äidin myöskään lukea tätä ääneen, koska kuvat olivat niin pelottavia, etten halunnut kuulla tarinoita. Hieman myöhemmin kyllä ihastuin myös itse satuihin, vaikka ne olivatkin kovin synkkiä.

Laura Soinne: Satuja

Hän näki pöydällä pienen tuikkulampun. Sen vieressä oli suuri valkoinen pääkallo.