Kauniita kansia, osa 2

 

Viime viikko oli raskas. On aina mielenkiintoista aloittaa uusi työ, mutta se vie myös voimia uskomattoman paljon. Uusia ihmisiä, uudet tilat, toiset tavat… Ja se teinien aiheuttama meteli! Illalla sitä ei sitten jaksakaan muuta kuin lojua sohvalla ja lukea jotain erittäin kevyttä kirjaa. Saa nähdä tuleeko opinnoista mitään. 

Selailin taas ajankulukseni kirjahyllyä ja löysin taas muutaman kirjan, joissa on erikoisen hienot kannet. Kaksi niistä on tämän kesän ostoksia, kaksi muuta vanhempia. Otavan Tyttöjen kirjasto -sarja vain jatkuu… Omistan muuten ne kaikki, niitä on yhteensä noin sata. Keräämisessä meni noin kuusi vuotta. Tämä kansi on erityisen viehättävä, kirja on muutenkin hauska vaikkakaan ei mieleenjäävä.

 

Harriet Clayhills: Eri kiva tyttö

 

Pidän paljon myös Margit Ravnin kirjoista. Ylipäänsä pohjoismaiset 20-30-luvuilla kirjoitetut kevyet romaanit ovat varsin hyviä. Muita suosikkejani tässä sarjassa ovat Gunnar Widegren ja Sigrid Boo. Myös kannet ovat näissä useimmiten onnistuneita.

 

Margit Ravn: Me virkatytöt

 

Seuraavasta kirjasta en tiedäkään paljon mitään: se on niitä harvoja kirjoja, joita olen ostanut melkein pelkästään kannen perusteella (tai oikeastaan selkämyksen, sen näin ensimmäisenä ja ihastuin). Toki takakansikin lupaili hyvää, joten uskon että ostoksestani on muutakin kuin esteettistä iloa. 

 

Guy de Maupassant: Mont-Oriolin kylpylä

 

Viimeiseksi laitan tähän lapsuuteni suosikin, Laura Sointeen satukirjan. Ihailin tätä jo silloin, kun en vielä osannut lukea. Muistaakseni en antanut äidin myöskään lukea tätä ääneen, koska kuvat olivat niin pelottavia, etten halunnut kuulla tarinoita. Hieman myöhemmin kyllä ihastuin myös itse satuihin, vaikka ne olivatkin kovin synkkiä. 

 

Laura Soinne: Satuja

 

Hän näki pöydällä pienen tuikkulampun. Sen vieressä oli suuri valkoinen pääkallo.

Löytöjä kaukaa

Olen tehnyt viime vuosina ihania löytöjä, muutamat ikimuistoisimmat niistä ulkomailla. Olen aina matkatessani ottanut periaatteekseni sen, että etsin ainakin yhden antikvariaatin, kirpputorin tai romukaupan. Yleensä niitä löytyykin paljon, mutta esimerkiksi Istanbulissa vastaan tuli ainoastaan yksi, ja sekin sattumalta, niin huomaamaton se oli. Usein tavarat ovat melko kalliita tai jopa riistohintaisia, kuten Pariisin suurella kirpputorilla, mutta olen törmännyt myös aivan käsittämättömän mukaviin, kodikkaisiin ja edullisiin paikkoihin. 

Ljubljanaan, Sloveniaan saavuimme juuri joulun alla. Saapumistamme seuraavana päivänä joen varrella oli suuri kirpputori, josta löysimme vaikka mitä. Ostin sieltä esimerkiksi esimerkiksi joululahjoja vanhemmilleni ja veljilleni. Hienoin löytöni kuitenkin oli sata vuotta vanha manikyyrisetti: rouva, joka minulle sen möi, kertoi sen kuuluneen hänen isoäidilleen. Hinta oli 10 euroa. Ljubljanassa muuten vietimme ikimuistoisimman jouluaattoillan ikinä. Kaupunki oli täynnä elämää, ravintolat ja kahvilat olivat auki, ihmiset tulivat ulos perheineen ja ystävineen. Terasseilla oli kaasulämmittimet ja ihmiset joivat kuumia juomia, lauloivat ja juttelivat. Kukaan ei ollut humalassa, vanhukset ja pienimmätkin lapset olivat mukana ilonpidossa. 

 

Vanha manikyyrisetti Ljubljanasta

 

 Viime keväänä Pariisissa kävimme toki siellä suurella kirpputorilla, mutta todellinen aarrepaikka olikin aivan hostellimme vieressä, Montmartren juurella. Kaupan omistaja, viehättävä pariisilaisrouva, oli todella ystävällinen ja avulias ja puhui hyvää englantia. Hän kertoi, että pitää liikettään paikallisia varten, ja on tärkeää että asiakkaat tulevat aina uudestaan. Sen vuoksi hinnat olivatkin suorastaan opiskelijaystävällisiä. Pariisiin menijöille: liike sijaitsee Rue Gerandolla. Aukioloajat ovat melko eläväisiä.

 

Kaunis peltirasia Pariisista

 

Yksi suosikkipaikoistani on ehdottomasti Walesissa sijaitseva Hay-on-Wye. Se on kirjakylä, toisin sanoen asukkaita on 1800, antikvariaatteja n. 40. Maisemat ovat upeat, kuten aina Walesissa ja kirjokauppoja niin paljon, että niihin kyllästyy muutamassa päivässä. Ystäväni toi sieltä lähes 20 kirjaa, itse vain muutaman. Sieltä löytyy kaikenlaista, kalliita keräilypainoksiakin. Ostin kaksi kirjaa puhtaasti ulkonäöllisista syistä, molemmat ovat toki tuttuja suomalaisina painoksina. 

 

Alcott: Good wives

King Arthur and his knights

 

Hay-on-Wyesta löytyi myös kaunis, alkuperäisissä vanhoissa kehyksissä oleva valokuva, kooltaan n. 30×40 cm. Ihastuin tähän välittömästi ja sainkin sen mukaani melko edullisesti. 

 

Valerie

 

Ylipäänsä mielestäni on paljon mukavampi tuoda ulkomailta mukanaan oikeasti kaunista ja erikoista tavaraa. Perinteiset lahjatavarapuodit eivät minua kiinnosta, eikä shoppailu noin ylipäänsä muutenkaan. Olen ollut myös matkoilla, joista en ole tuonut mukanani mitään.

Kauniita kansia

Rakastan kirjoja, erityisesti vanhoja ja kauniita. Toki sisältö on se tärkein, mutta silti sykähdyttää löytää kirja, jonka pelkästä katselemisesta saa paljon iloa ja hyvää mieltä. Pari päivää sitten löysin yhden hauskimmista kansista, mitä vastaan on tullut. Sisällöstä en osaa sanoa vielä mitään, mutta takakannessa kirjaa kuvataan leikilliseksi romaaniksi. Kevyttä kesälukemista, siis. Sääli, ettei mamselli-sanaa enää juuri käytetä. Siinä on mielestäni jotain todella kuvaavaa.

Helena-mamsellin kolmas kosija

 

Kas tässä myös pari vanhempaa löytöä. Keräilen vanhoja tyttökirjoja, ja useimmiten niissä on mitä ihanimpia kansia. Tämä Rauni Karhian ”Musta Pekka” on yksi parhaista, kuva onkin Martta Wendelinin tuotantoa. Monet näistä vanhoista tyttökirjoista ovat myös hämmästyttävän laadukkaita: vain harva on ollut todella sisällyksetöntä ja yksitoikkoista tekstiä. 

"Musta Pekka"

 

Viimeisenä jonkinlainen harvinaisuus: J.R.R. Tolkienin Lohikäärmevuori Tove Janssonin kuvittamana. Lohikäärmevuorihan on sama kirja kuin Hobitti eli sinne ja takaisin, mutta suomennos on eri. (Ja huonompi, jos saan sanoa. Esimerkiksi Bilbo Reppuli on tässä kirjassa Kalpa Kassinen, hobitit hoppeleita). Kuvitus on kuitenkin niin ihastuttavaa, että selailen sitä samalla, kun luen sitä toista ja tunnetumpaa suomennosta. 

Lohikäärmevuori

Löytöjä

Vaikka olenkin elänyt tämän kesän lähes varattomana, olen sentään aikamoisia löytöjä onnistunut tekemään. Samalla kun autoin vanhempiani kotiseudulla, seikkailin myös autiotaloissa ja kirppareilla. Myös Helsingissä on pari paikkaa, joissa käyn säännöllisesti juttelemassa myyjien ja muiden asiakkaiden kanssa ja samalla katsomassa jos löytyisi jotain kotiin tai lahjaksi. Kas tässä muutamia viime kuukausien hankintoja (hinnat taitavat olla yhteensä n. 10 e).

Suomen Kuvalehden (lokakuu 1939) viimeinen sivu

Löytö autiotalosta: nenäliinarasia

Finelin emalikulho 2 e, kirpputori Ropo, Kuopio

Albertinkadun ihanasta romukauppa-antikvariaatista löytyy vaikka mitä. Siellä käy myös mukavia mummoja.